Luonto on meille kaikkein tärkein

Luonnonsuojelussa on se hyvä puoli, että meitä suojelijoita on valtava määrä ympäri maailman. Uhanalaisia lajeja ja ympäristöjä on aika paljon tällä hetkellä maapallolla. Minä olen valinnut laittaa paljon aikaani ympäröivän luontoni ja rakkaiden lajien suojelemiseen. Suuri osa työstä on vapaaehtoistyötä, minun elämänvalintani. Osa ihmiskunnasta on oppinut näkemään luonnon kauneuden, kuulemaan, aistimaan ja tuntemaan sen voiman. Lajit ovat kaikki yhteydessä toisiinsa. Uhanalaisia lajeja sekä muita luonnon villieläimiä joiden takia olen tehnyt työtä ja joita olen puolustanut jopa oman henkeni uhalla ovat mm. merikotkat, lumileopardit, elefantit, sarvikuonot, sudet, ilvekset, tiikerit, valaat, pyöriäiset, napaketut, jääkarhut, pingviinit, pöllöt ja huuhkajat, pienet lintulajit, joutsenet ja hanhet sekä muut muuttolinnut, hirvet, peurat, ketut, luonnonvaraiset villihevoset, pienet meren elävät, hylkeet ja norpat, pandakarhut... tässä osa niistä. Sen lisäksi suuri rakkauteni kohde on meri ja sen sisältämä upea elämä. Olen myös onnistunut metsien suojelullani aikaansaamaan muutoksia mm. avohakkuiden lopettamisessa. Yhteistyöllä me pystymme vaikuttamaan lajien ja ympäristön selviytymiseen - siihen, että ihminen saisi säilyttää kauniin luonnon ja elää osana sitä yhdessä muiden lajien kanssa myös tulevaisuudessa.

" Ihminen pystyy auttamaan äärimmäisenkin uhanalaisia lajeja takaisin elävien kirjoihin, laji lajilta, yksi laji, yksi yksilö kerrallaan " - anonymous

BnFy4LaIIAAAG4V.jpg

Ihmisten ei soisi unohtaa

Monet ihmiset ovat kasvaneet eroon luonnosta kaupunkilaiselämän myötä. Ikään kuin yhteys luontoon olisi jollain tavalla katkennut, sen huomaa myös monet sellaiset jotka rakastavat kuluttaa aikaansa luonnon keskellä retkeillen tai maalla eläen. Yksi syy siihen miksi pidän äärimmäisen tärkeänä kutsua kaupunkilaisia kotitilallemme on ympäröivä luonto. Toivon omalta osaltani voivani auttaa ihmisiä muistamaan mistä kaikki on lähtöisin. Ihmiset ovat jo kauan sitten ulkoistaneet ruuantuotantonsa kauas omasta elinalueestaan kaupungeista. Maalla asuvat ihmiset vastaavat kaupunkilaisten ravinnon saannista ja joutuvatkin useasti täydellisen tiedonpuutteen luoman todellisuuden keskelle median suhteen. Miten kasvattaa ruokaa niin, että se kelpaa kuluttajalle joka ei edes tiedä miten se ruoka kasvaa?  

Osaa lihantuottajista voidaan pitää julmana ja halutaan syödä vain kasviksia. Tasapainoinen ruoka olisi kuitenkin kenties oikea tie. Ihmiset ovat unohtaneet, että tunnetusti paimenilla - karjan pitäjillä on tutkitusti kaikista voimakkain side luontoon ja suhde luonnon monimuotoisuuteen kaikissa osasissaan. Maanviljelijät kirjaimellisesti tuntevat maan, he ymmärtävät miten kaikki elävä kasvaa, miten sitä viljellään ja mitä luonto tarvitsee kasvaakseen. Lihantuottajat ymmärtävät elämänkierron aivan eritavalla kuin tavallinen kuluttaja. Kuluttaja ostaa ruuan paketissa kaupasta, sen tuottaja taas vastaa siitä elävästä eläimestä syntymästä lähtien hoivaten sen mahdollisimman hyvään elämään.

Suuri osa kotieläimistä ainakin lehmistä, lampaista ja vuohista saa elää vapaata elämää laiduntaen. Nuo laitumet ovat monesti maisemanhoitolaitumia joilla hoidetaan perinnebiotooppeja ja tehdään mittaamattoman arvokasta työtä luonnon hyvinvoinnin takia. Nämä ovat asioita joita kuluttaja unohtaa kenties vaahdotessaan lihansyönnistä. Lihansyönnin ohessa unohdetaan myös muita asioita mitkä siihen kuuluvat, suurimpana ns. tuotteena maito. Ihmiset Suomessa juovat maitoa aivan valtavasti ja juottavat myös lapsilleen kaupasta ostettua lehmänmaitoa. Sitä ei kuitenkaan tule vain purkista vaan toiset ihmiset tekevät aamuöisin paljon töitä sen eteen, että heidän karjansa tuottaisi mahdollisimman hyvää maitoa.

Miten voit valita maitotuotteet uudestaan ja uudestaan, mutta et hyväksykään lihaa ? Tuota kysymystä olen miettinyt tuhansia tuhansia kertoja yhdessä ystävien kanssa ja todennut, että ihmiset eivät vain mieti yleensä ruuantuotantoaan kaupungin ulkopuolelle. Dystopia tulevaisuuden epämiellyttävä kuva maailmasta jossa ihmiset ovat asuttautuneet kaupunkiin ja kaikki muu elollinen ja vapaa luonto on poissa. Me teemme kaikkemme ettei siitä tule meidän tulevaisuutta suurimpana dystopiaa vastaan taistelijoina ovat juurikin ruuan tuottajat jotka näkevät luonnon kauneuden jokapäiväisessä elämässään ja työnsä enemmänkin elämäntapana. Elämä maalla on paljon muutakin kuin sitä työtä joka tuo kaupunkilaisille ruuan kauppaan. Ruuantuottajat ovat kuitenkin lopulta se osa ihmisistä jotka tarvitsevat elämän ympärilleen aikaansaadakseen lisää elämää. Kyse on elämästä luonnon keskellä, mitä kauniimpaa voi enää elämästä löytyäkään. 

justdoit.jpg

Miksi osa kaupunkilaisista ei hyväksy oman elinympäristönsä ulkopuolella eläviä luonnon villieläimiä tai kotieläimiä ?

Onko villieläinten todella muutettava kaupunkiin jotta niiden annetaan elää edes maalla, metsissä, vesistöissä, pelloilla vapaana elinalueellaan.. ?

Aina voi aloittaa alusta ja alkaa pohtimaan tarkemmin mielipiteitään ja omaa elämänkatsomustaan. Kuinka monesti olenkaan huomannut tietämättäni olleeni väärässä... Kansallispuistot ja luontoreitit ovat yksi mahdollisuus päästä lähemmäksi luontoa ja nähdä sen monimuotoinen kauneus. Yksi huolestuttava mutta lopulta kaunis teko jonka media kertoi suomalaisille oli viesti siitä, että luonnon pieneläimiltä oli vesi hyvin lopussa kun kevät ja alkukesä oli niin kuivaa ja jos ihmiset voisivat auttaa niitä. Oravanpoikasia löydettiin kuolleena ja muistutettiin, ettei siili tai muu pieneläin kykene lentämään lähimmälle juomapaikalle kuten järvelle tai meren rantaan. Juomapaikat ovat ainutlaatuisen tärkeitä kaikelle elämälle ja ihmisiä kehotettiinkin laittamaan juoma-astioita takapihalleen ja tontilleen. Palkinnoksi tästä avusta luonnolle saimme tutustua muunmuassa uusiin pikkulintuihin jotka nauttivat ihmisten tekemistä uima-altaista ja ruokinnasta. Linnut viihtyvät kaupungissakin ja sillä tavalla jaksavat muistuttaa ihmisiä siitä, että luonnon hoitamisessa on jotain ainutlaatuisen tärkeää. Pienillä teoilla voi olla todella iso ja voimakas vaikutus.

Bm0l-XWIYAIQ57e.jpg

Lampaat ovat meillä nauttineet maisemanhoitolaidunnuksesta lampaiden sähköverkkoaidan avulla. Aita on siirrettävissä ja paimenkoiran avulla eläimiä on helppo siirtää alueilta toisille.

34392911_2003134299719192_19495437364971

Saarloos Wolfhondini (Saarloos Wolfdog) kuuluu FCI:n ja Suomen Kennelliitto rekisteröi nämä ryhmän 1 lammas- ja karjakoiriin. Kuvassa Loiste 1vuotias uros susikoirani joka rakastaa halimista ja jolla on todella voimakas taipumus kokea suojelusta minua kohtaan. Se on jotain sellaista jota ei tarvitse kouluttaa, voimakkaampaa mitä koiralla, liittyy pitkälti laumakäytökseen ja sudelta perittyyn lojaaliuteen rakasta ystävää, laumanjäsentä kohtaan.

Luonnossa elävillä susilla on häiriökäytöstä ja ongelmiakin jotka voivat aiheuttaa hyvinkin vaikeita tilanteita kotieläinten pitäjille. En kuitenkaan näkisi lajia pelkästään ilkeänä tai pahana, enemmänkin turhan vihattuna mediassa. Vihalla on harvoin mitään hyviä vaikutuksia. Sillä samaan aikaan myös susissa, niinkuin kaikissa muissakin luonnoneläimissä ja niiden hyvissä tavoissa elää on myös jotain sellaista kauneutta ja villieläimen älykkyyttä mitä ei muilla eläimillä tavoita. Meidän onneksemme nämä viisaat piirteet ja hyvät ominaisuudet ovat tarkoituksella säilyneet meille niin rakkaissa susikoirissa. Koska ihmisen kanssa elävät susikoirat eivät joudu taistelemaan ruuasta tai selviytymisestä niinkuin oikea susi luonnossa, niiden käytös on myös oikeastaan aika helppoa kun sen oikein oivaltaa. Kaikki tehdään laumassa ja yhdessä, suosion ja rakkaudenosoituksissa ei säästellä, maalla asuessa on tilaa olla ja elää luonnon keskellä ihmisten asettamien rajoitusten mukaisesti ystävällisesti keskenään. 

34316517_2003045263061429_75169993843330

34318354_2003045879728034_67331803125131

Olimme tämän vuoden ensimmäisissä paimenkoirakilpailuissa Border Collie Luv Tem kanssa. Loiste susikoira oli mukana turvamiehenä ja lempeänä susikoira turistina. 

Tem oli todella innoissaan kun pääsi taas valtavalle pellolle me kun olemme harjoitelleet puskaisella maisemanhoitolaitumella ja treenitarhalla sekä tontilla kun meillä ei valitettavasti tällä hetkellä ole isoa heinäpeltoa tai kesantoa itsellä vuokralla tai omana. Muutaman kerran olemme onneksi päässeet paikallisen ruuantuottajan isommalle heinäpellolle nyt kesällä harjoittelemaan. Mutta kisat meni aika hyvin.

Ne olivat ensimmäiset vuoden 2018 SM-kisojen karsinnat, meille olisi siis viides kerta sm-kisoissa. Sijoituimme lauantaina 10 ja sunnuntaina 12 sijalle josta olen todella tyytyväinen. Tem aloitti täysillä hakupisteillä 20/20 (lampaiden haku kaukaa pellolta) lauantaina ja päätti kilpailunsa täysille häkityksen pisteille 10/10 sunnuntaina (lampaat ajetaan lopuksi pieneen häkkiin, ihminen ei saa koskea niihin) jaksoi siis kilpailujen alusta loppuun täysillä. Kehuja saatiin onnistumisista, Temin huippukunnosta ja minun rauhallisuudestani. Monen mutkan kautta olen havainnut, että pillillä viheltäminen on se paras kommunikointikeino paimentaessa ja joskus kehusanoja mukaan. Loiste oli todella superystävällinen mukana ja rauhallinen. Alueella oli tapahtunut petovahinko 10vuotta sitten ja toivomme tietysti ettei sellaista enää koskaan tapahtuisi. 

35517497_2019681184731170_39907514896592

Kilpailuissa majoitumme usein teltassa, koirat tykkäävät telttailla ja susikoira on muuten todella hyvä lämmittäjä paksulla turkilla. Niinkai sudet ovat aikojen alussa ystävystyneet ihmisten kanssa ja lämittäneet heitä sekä metsästäneet heidän kanssaan. Paimennus ei ole metsästystä mutta koiran vietit ja vaistot siinä perustuvat aluinperin saalistamiselle, Border Colliet ja Working Kelpiet ovat vain jalostettu niin, etteivät ne halua syödä lampaita ainoastaan ajaa niitä ihmiselle ja tehdä työtä yhdessä ihmisen kanssa.

Paimenkoirakilpailut ovat äärimmäisen tärkeitä sillä niissä päästään tekemään paimentaville työkoirille tärkeitä jalostus valintoja jotta ne olisivat fyysisiltä kyvyiltään kestäviä ja luonteeltaan ystävällisiä sekä tarpeeksi voimakkaasti paimenintoisia. Samalla paimenkoirakilpailuissa myös kotieläintenpitäjät kohtaavat ympäri Suomen ja aktiiviporukka on pitkälti huolehtinut siitä, että suomessa on hyviä paimenkoiria tekemään töitä kotieläinten parissa toimien suurena apuna omistajillensa. Ilman aktiiviporukkaa se olisi mahdotonta.

Olen onnellinen ja teen kaikkeni myös tulevaisuudessa jatkaakseni kilpailemista ja paimenkoirien kouluttamista. Vaikka olen käynyt kaksi eläinkoulua eläinyrittäjä & koirankouluttaja-koulutuksen olen paimenkoirista suurimman tiedon oppinut pellon reunalla kisoja, kursseja ja jalostustarkastuksia katsoen ja niihin osallistuen. Olen myöskin onnistunut luomaan läpi elämän kestäviä ihmissuhteita samanhenkisten ihmisten kanssa ja tekemään tärkeää yhteistyötä ja kompromiesseja myös silloin kun joku asia aiheuttaa hieman eriäviä mielipiteitä. Paimenkoirakilpailuista on suurempien lammaskatraiden pitäjille suuri hyöty sillä radat ajetaan yleensä 5 lampaan kanssa, isossa laumassa olleet lampaat kesyyntyvät samalla ja kilpailijat ovat jokainen omalta osaltaan äärimmäisen taitavia lukemaan eläimiä ja käsittelemään niitä. Joskus esimerkiksi kesän saaristossa olleet lampaat ovat saattaneet villiintyä niin, että paimenkoiran avulla ne saadaan rauhallisesti kesytettyä takaisin ihmiskesyiksi. Paimenkoirien tulevaisuus näyttää erittäin valoisalta, niin kauan kun on aktiivista porukkaa josta jokaisella on omat tehtävänsä, osa-alueensa ja taitonsa varmasti tulevaisuudessa voisimme laidunnuttaa vielä isompiakin laumoja Suomessa laajemmilla alueilla mm. maisemanhoitolaitumina. 

Työ paimenkoirien parissa on minulle todella mieluista sillä paimenkoirat ovat suunnattoman älykkäitä ja hyväntahtoisia, sekä aina valmiina ystävystymään ja uusiin seikkailuihin. Kilpailuissa monesti myös unohtaa hetkeksi arjen huolet. Laitumet ovat kauniita paikkoja ja sellaisina kaikessa rauhallisuudessaan ne halutaankin säilyttää. Aktiivikilpaileminen vaatii paljon fyysisesti ja henkisesti eikä onnistu vain omin voimavaroin. Nyt valmistautuessamme seuraaviin karsintakisoihin tahdonkin kiittää jo tänä vuonna meitä auttaneita ja muistuttaa siitä, että vaikka minä vien koiran kilpailuihin taustalla on paljon muiden ihmisten tekemää työtä ja apua joka mahdollistaa tämän elämäntavan meille nyt ja tulevaisuudessa. Paimenkoirien koulutuksista (paimennus, agility, tottelevaisuus) tai susikoirista voi kysyä lisää meiltä sähköpostilla paimenkoirien@gmail.com 

35532023_2022066494492639_20385652960080

KIITOS! 

Ystävät, sukulaiset, perhe, luonnonsuojelijat, wwf & greenpeace, sea shepherds, nasa, unicef, kirkon ulkomaanapu, maalaiset, saaristolaiset, purjehtijat, paikalliset tukijat, tehotuotantotilat, pientilat, heinäntuottajat, eläintenostajat ja -myyjät, työnantajat, eläinystävälliset kaupunkilaiset, agilitaajat, koiraharrastajat, susikoirafanit, urheilijat, meillä treenanneet koirakot, lampaanlihan tuottajat, maidontuottajat, evira, eläinlääkärit, eläinfysioterapeutit, mikrotukihenkilöt, valokuvaajat, autokorjaamot ja autokauppiaat, eläinkaupat, tavaran lahjoittajat, sponsoroinnit, taiteilijat, koirien kasvattajat, kanssakilpailijat, paimenkoirayhdistyksen väki ja suomen kennelliitto. Sekä kaikki muut tukijat ja auttajat teitä on onneksemme paljon!

Lupaan tehdä omalta osaltani parhaani käyttääkseni oppimaani tietoa hyviin tarkoituksiin ja auttaakseni paimenkoirien ja kotieläinten pitäjien asemaa yhteiskunnassa. :-) HYVÄÄ JUHANNUSTA !

image.jpg

Muuten tiesitkö, että vain 3% maailman ihmisväestöstä on vihreät silmät?

Vihreät silmät ovat ainoat jotka voivat heijastaa muita värejä auringonvalon mukaisesti. 

pennutmets%C3%A41.jpg

Ote tulevasta kirjastani :

Mutta hän joka osasi puhua varsojen kieltä

Ja hän jota pahimmat petolinnut seurasivat milloinkaan vahingoittamatta

Hän jolle valaat lauloivat ja vastasivat heti ensimmäisenä aamulla ja viimeisenä illalla

Hän joka valvoi hiljaisena poukamassa kun valaat nukkuivat

Ja hän jota pikkulinnut kiittivät olemassaolostaan tuhansin sävelin

He jotka seisoivat sateessa vain ymmärtääksensä sitä

Ja nauroivat auringon laskiessa, tietäen että se nousee huomenna uudestaan

 

Heilläkö ei olisi lupaa kulkea sinun maidesi kautta

Heiltäkö sinä ryöväisit pois, jos ottaisit sen raskaan taakan kantaakseen

jonka he olivat yhdessä kokeneet

he silti vastustelisivat

eivät haluaisi sinua loukata vaikket ihan ymmärtäisikään

he olivat saattaneet viimeisiä, niitä jotka poistuivat kokonaan täältä keskuudestamme

joiden rotua ja lajia oli kohdannut suunnaton tuho

He olivat saattaneet heitä kauan, kaikilla voimillaan

kulkeneet viimeisten vierellä kaikella sillä rakkaudella jota vain he pystyivät ilmaisemaan

 

He olivat nähneet kauniin lopun ja sen tuoman alun

etsineet keskenään paikkaa toisista universumeista löytääkseen

jokaiselle jonkin alueen jossa voisi elää

sillä ihminen oli ollut tuhoisa

ja silti he nauroivat heidän kanssaan ja kiittivät heitä

sinäkö siihen kykenisit

maidesi vartijana koskettamaan jotain katoavaa

niinkuin sitä tulisi koskea

ei sinun vihasi soisi sinulle sitä toivoa

jota viimeiset tarvitsivat selvitäkseen

ilman meitä

 

Ja he jatkoivat matkaansa

me juoksimme heidän kanssaan

ja hän juoksi minun kanssani

sillä meillä oli kiire kulkea

jotta ehtisimme kaiken sen,

ennenkuin he olisivat lopullisesti tavoittamattomissamme "